Kun keila jää pystyyn radan reunaan eikä kone reagoi, tai näyttö merkitsee rajaviivan ylityksen, jota keilaaja ei omasta mielestään tehnyt, kyse on lähes aina keilahallin automaattipystytyksestä ja rata-antureista. Tämä artikkeli kertoo, miten automaattipystytys ja rata-anturit toimivat, mitä ne mittaavat ja miksi ne vaikuttavat pelikokemukseen enemmän kuin moni arvaa. Kun tekniikka on tuttu, osaat toimia oikein häiriötilanteessa ja ymmärrät, miksi sama tulos voi tuntua erilaiselta eri halleissa.
Mitä radan päässä tapahtuu
Keilojen pystytys kuuluu jokaiseen heittoon. Ennen konekautta keilat nosti käsin pinboy, mutta Suomen keilahalleissa koneet ovat hoitaneet työn vuosikymmeniä. Nykyisin käytössä on kahta päätyyppiä: vapaasti pudottava pystytyskone (free-fall) ja naruasetin (string pinsetter).
Vapaasti pudottava kone on perinteinen ratkaisu, jota kilpailuhallit käyttävät. Sen tunnetuimpia malleja ovat Brunswickin GS-sarja ja AMF:n (nykyisin QubicaAMF) 82-sarjan koneet. Kone pyyhkii kaatuneet keilat kuoppaan, nostaa pystyyn jääneet hetkeksi ylös, siivoaa radan ja laskee ne takaisin paikoilleen. Toisen heiton jälkeen kone laskee radalle kokonaan uuden sarjan, kun edellinen kiertää samalla hihnojen ja nostimen kautta takaisin varastoon.
Naruasettimessa jokaisen keilan yläpäähän on kiinnitetty naru. Kaadon jälkeen kone vetää keilat ylös ja laskee ne uudelleen paikoilleen. Mekaniikka on yksinkertaisempi, osia on vähemmän ja huolto halvempaa, minkä vuoksi naruasettimia on tullut erityisesti viihdekeilahalleihin ja pienempiin kohteisiin, joissa radoilla pelataan enimmäkseen rennosti.
Automaattipystytys ja rata-anturit kilpailukeilailussa
Kilpailukeilailija huomaa eron heti. Vapaasti pudottavassa koneessa keila liikkuu kaatuessaan vapaasti, kimpoaa sivuseinästä ja voi kaataa naapurinsa. Narussa roikkuva keila käyttäytyy hieman toisin, koska naru rajoittaa sen liikettä ja keilat voivat jopa sotkeutua toisiinsa.
Suomen Keilailuliitto SKL ja kansainvälinen World Bowling ovat perinteisesti edellyttäneet virallisissa kilpailuissa vapaasti pudottavia koneita. Naruasetinten asema kilpailukäytössä on viime vuosina ollut kansainvälisesti keskustelun aiheena, ja esimerkiksi Yhdysvaltain liitto USBC on käsitellyt naruasetinradoilla heitettyjä tuloksia erillään perinteisistä. Jos tähtäät tasoitusten tai kilpailusarjan tuloksiin, tarkista hallin ratatyyppi ja sarjan säännöt ennen kauden alkua.
Viihdekeilailijalle ero on lähinnä akateeminen. Perheillassa tai pikkujouluissa tuloksella ei ole virallista merkitystä, ja naruasetin toimii usein jopa luotettavammin kuin vanha mekaaninen kone.
Mitä anturit oikeastaan mittaavat
Keilarata on täynnä tekniikkaa, jota pelaaja ei näe. Tärkein yksittäinen anturi on rajaviiva-anturi, valokenno, joka lähettää säteen rajaviivan suuntaisesti. Jos jalka tai käsi katkaisee säteen heiton aikana, järjestelmä merkitsee yliastumisen ja heitto on kilpailussa nolla pistettä. Rajaviivan merkityksestä enemmän kerrotaan artikkelissa keilailun perussäännöistä.
Radan varrella olevat anturit tunnistavat pallon ohituksen. Kahden pisteen välisestä ajasta lasketaan pallon nopeus, joka näytetään monissa halleissa näytöllä km/h-lukemana. Radan päässä kamera tai optinen tunnistin lukee pystyyn jääneet keilat ja välittää tiedon tulospalvelulle. Näin järjestelmä tietää, onko kyseessä täyskaato, varo vai ero, ja laskee pisteet automaattisesti.
Suomalaisissa halleissa tavallisia tulospalveluvalmistajia ovat QubicaAMF, Brunswick ja italialainen Steltronic. Ohjelmisto hoitaa myös bumper-kaiteiden nostot, glow bowling -valaistuksen ja pelaajien vuorojärjestyksen. Lasten radalla kaiteet voidaan asettaa nousemaan vain tietyille pelaajille, jolloin aikuinen pelaa samalla radalla ilman niitä.
Kun kone tekee virheen
Kamera ei ole erehtymätön. Jos keila heiluu vielä kuvaushetkellä tai on kaatunut kouruun mutta näkyy kulmasta pystyssä, laskenta voi mennä pieleen. Tulos on korjattavissa: lähes jokaisessa konsolissa on pistekorjaustoiminto, ja kilpailuissa korjauksen tekee tuomari tai hallin henkilökunta.
Vapaasti pudottavan koneen tavallisimmat häiriöt ovat jumiutunut keila, kuoppaan juuttunut pallo tai keila, joka jää vinoon radalle. Naruasettimessa narut voivat sotkeutua, jolloin kone tarvitsee nollauksen. Useimmat häiriöt ratkeavat muutamassa minuutissa, kun henkilökunta käy koneen takana.
Tyypillinen tilanne tunnetaan jokaisessa vilkkaassa hallissa perjantai-iltana: Tampereella tai Helsingissä kaikki 20-30 rataa ovat täynnä, yksi kone jumittaa ja seurue odottaa 10 minuuttia. Kokenut keilaaja ilmoittaa häiriöstä tiskille heti ja pyytää tarvittaessa, että aika hyvitetään. Tuntiperusteisessa hinnoittelussa, jossa rata maksaa esimerkiksi 30-50 €/tunti, kymmenen minuutin seisokki on jo rahallisesti merkittävä.
Yleisimmät virheet
Radalle käveleminen keilan perään. Rata on öljytty ja liukas, eikä hallikenkä pidä öljyllä. Lisäksi pystytyskoneen haravapuomi voi laskeutua ilman varoitusta. Pelaaja ei koskaan mene rajaviivan yli korjaamaan keiloja.
Reset-napin toistuva painaminen. Monissa halleissa konsolissa on nappi, joka käynnistää pystytyksen uudelleen. Jos kone on jumissa mekaanisesti, napin painelu ei auta ja voi pahentaa tilannetta. Yksi painallus, sitten henkilökunta.
Pallon heittäminen ennen kuin pystytys on valmis. Kiireinen seurue heittää, kun puomi on vielä alhaalla. Pallo osuu puomiin, kone saattaa jumittaa ja heitto menee hukkaan. Odota, että puomi nousee kokonaan ja keilat ovat paikallaan.
Myytti: kone päättää, montako keilaa kaatuu
Viihdekeilailijoiden keskuudessa elää käsitys, että pystytyskone tai sen asetukset vaikuttavat siihen, mitkä keilat kaatuvat, tai että halli voisi säätää koneen tuottamaan vähemmän täyskaatoja. Vapaasti pudottavassa koneessa näin ei ole. Kone vain asettaa keilat paikalleen, ja sen jälkeen kaikki riippuu pallosta, osumakulmasta ja radan pinnasta.
Pelin vaikeuteen vaikuttaa paljon enemmän radan öljykuvio. Pitkä ja tasainen öljy tekee kaarteesta hallitsemattoman, lyhyt kuvio taas antaa pallon koukata aikaisin. Aiheesta kerrotaan lisää artikkelissa radan öljykuviosta. Naruasettimen kohdalla myytissä on totuuden siemen: narut muuttavat keilojen liikettä hieman, mutta kyse on fysiikasta, ei säädöstä.
UKK
Miksi tulos laskettiin väärin, vaikka kaikki keilat kaatuivat?
Kamera on todennäköisesti tunnistanut heiluvan tai vinoon jääneen keilan pystyssä olevaksi. Pyydä hallin henkilökuntaa korjaamaan pisteet tai käytä konsolin korjaustoimintoa. Pistelaskun logiikka käydään läpi artikkelissa kaadon ja paikon erosta.
Onko naruasetinradalla heitetty tulos virallinen?
Virallisissa SKL:n kilpailuissa käytetään vapaasti pudottavia koneita. Naruasetinradan tulos on viihdekeilailussa täysin pätevä, mutta kilpailu- ja tasoitustuloksissa tarkista aina sarjan säännöt.
Toimiiko rajaviiva-anturi myös viihdekeilailussa?
Anturi on fyysisesti paikallaan, mutta moni halli kytkee yliastumisen merkinnän pois viihdepeleissä. Lasten ja aloittelijoiden peleissä se on yleensä pois päältä, kilpailuissa aina päällä.
Tekniikan ymmärtäminen parantaa pelikokemusta
Automaattipystytys ja rata-anturit ovat keilahallin näkymätön selkäranka. Kun tiedät, onko radalla vapaasti pudottava kone vai naruasetin, osaat suhtautua tulokseen oikein. Kun tunnet anturit, ymmärrät, miksi yliastuminen tai virheellinen pistelasku syntyi.
Paras käytännön vinkki on yksinkertainen: häiriötilanteessa pysy rajaviivan takana ja kutsu henkilökunta. Jos taas aiot pelata kilpailusarjaa, kysy hallilta jo ennen kauden alkua, minkä tyyppiset koneet radoilla on ja mitä tulospalvelua halli käyttää.